Kulttuurikarppaajalla on ollut hieman kiirusta. Tänään esimerkiksi taistelin nenäkarvatrimmerin valon kanssa ja sain sen toimimaan. Nyt mietin, voisinko nenäkarvatrimmerin valoa jotenkin hyödyntää kaupallisessa ja työllistävässä mielessä.

Mutta asiaan. Karppaajalla on myös ollut mielenkiintoisia kulttuurijuttuja ja trimmaillut vähän (en nenäkarvatrimmerillä) tuleviakin juttuloita. Tulossa on ainakin lasten teatteria. Joulu lähestyy ja Ahaa-teatteriin on tulossa Viirun ja Pesosen joulu. Karppaaja ja Pikku-Karppaaja on menossa sinne. Muitakin ajatuksia on viritteillä, mutta niistä enempi sitten kun varmistuvat.

Edellinen oli kurkistus oman blogin kulissien taakse. Ja nyt kurkataan sitten teatterin kulissien taakse. Tampereen Teatterin Sanna kyseli, haluaisinko tutustua teatterin lavastamoon ja puvustamoon. Ja totta mooses asia kiinnosti minua. Niinpä tämä vierailu sitten toteutettiin ja ennenkuin ennätin sanoa "valtion kulttuurimääräraha", olimmekin jo matkalla Hatanpään teollisuustalolle näyttämöpäällikkö Lassen kanssa.

Teatterin lavastamon sisäänkäynti.

Enpähän muuten tiennyt, että Tampereen Teatterin lavasteet tehdään jossain muualla kuin teatterin tiloissa. Mutta insinööris-miehenä olin innoissani, kun lavastamon sisäänkäynti oli kuin johonkin konepajaan olisi mennyt. Ja sitä se oli sisältäkin. Minulle kerrottiin, että nykyään jopa onnistuu alumiinin hitsauskin. Kaikki kulissit rakennetaan pääsääntöisesti Hatanpäällä.

Minun piti kysyä vallan, onko he saaneet jostakin halvalla täytettyjä lokkeja, kun tosi monessa Tampereen Teatterin jutussa olen törmännyt lokkeihin. Vitsailtiin täytettyjen lokkien valmistamon konkurssipesän ostollakin...

Lavastamossa tehtiin jo isolla tohinalla seuraavaa ison näytelmän lavastusta. 6.2.2014 ensi-iltansa saa irtisanotusta insinööri Alapylpyrästä kertova Jatkuvaa Kasvua. Siis pelottavan iholle tulee nyt tämä näytelmä, mutta potkut saaneena insinöörinä voin kuvitella, miltä tuntuu potkut saaneesta insinööristä.

Jatkuvan kasvun risti. Vasemmalla pienoismalli.

Jatkuvaan kasvuun oli tulossa hieno nakkikioski, mikä oli aidon näköinen, kaikkine kuluneisuudessaan. Jopa ruoste oli hyvin... ruosteista. Nurjalle puolelle kurkittuani tajusin snagarin olevan vain kulissi nakkifakiirin toimistosta. Jokaisesta vehkeessä tehdään käsin 1:20 työpiirustus. Olin innoissani nähdessäni suunnittelulaudat. Ja käsin piirretyt työkuvat. Jo ne olivat taideteoksia minulle.

Pienoismalli nakkikioskista Jatkuvaan Kasvuun.

Ja pienoismallien kasaajana ihmettelin hyvinkin yksityiskohtaisia 1:20 pienoismalleja. Juttelinkin paljon näkemieni Tampereen teatterin näytelmien lavastuksista. Esimerkiksi Kylmän murhan lavastuksen pienoismalli sattui silmiini. Kylmän murhan takkatulen kanssa oli melkoisia ongelmia ennen ensi-iltaa. Alkuperäinen ratkaisu käytännössä suli, joten jotain piti kehitellä tilalle. "Jotain" oli minusta aika vaatimattomasti sanottu. Samoin Kylmän Murhan parvekeovetkin on lavastamon tekemät. Tosi harvassa tapauksessa ostetaan valmiina.

Kylmän murhan pienoismalli.

Jatkuvaan kasvuun oli valmisteilla isoa taulua, valtavaa ristiä, erilaisia naamareita ym. ym. Vielä on aikaa helmikuun ensi-iltaan, mutta lavasteet pitää olla jo aikaisemmin valmiit, jotta harjoituksia voi suorittaa vielä valmiissa lavasteissa.

Jatkuvan kasvun lisäksi oli Saiturin Joulun lavastuksen parantaminen käynnissä. Väki oli tekemässä keinolumitilausta lumitukusta. Voisin kuvitella joulun läheisyyden olevan hyvää aikaa keinolumitukulle.

Lavastamoa. Puuseppä Pyry lumikoneen kimpussa.

Omien produktioiden lisäksi lavastamo tekee yhteistyötä mm. elokuvan tekijöiden kanssa. Esimerkkeinä Herra Heinämäki ja Kummelit. Nämä ovat luonteeltaan aika erilaisia verrattuna vaikkapa teatteriin: aikataulut ovat tiukat ja suunnitelmat saattavat muuttua hovissa hyvin noileesti. Yhtenä esimerkkinä oli Heinämäessä ollut kakuntekokone, (tehty kaupan kassan liukuhihnatsydeemistä) mihin nähtiin tosi paljon vaivaa, mutta kuulemma harmittavan paljon kakuntekokonejuttuja jäi leikkaajan pöydälle. Mutta laite on niin hieno ja niin Bonk, että se on vielä säilössä varastossa. Jälkeenpäin harmittelin, etten nähnyt nyt livenä tuota masiinaa.

Kun olin puolitoista tuntia ihmetellyt lavastamon meininkiä, jutellut henkilökunnan kanssa ja ihaillut lukemattomia pienoismalleja mittakaavassa 1:20, olikin sitten aika heittää hyvästit ja siirtyä puvustamon puolelle. Puvustamo toimii Tampereen Teatterin kiinteistössä ja sinne osaaminen, osuminen ja löytäminen sekä rappusten loputon nousu oli insinöörille hieman haasteellista. Ylipainosta vinkuvat niveleni, hikikarpalot otsallani ja pettävä dödö muistuttivat minua bloggareita vaivaavasta ongelmasta: Joskus on ihan hyvä käydä ihmisten ilmoillakin.

Minulle puvuston touhuista kertoikin puvustonhoitaja/vaatturi Nina, joka pyysikin enimmäisenä riisumaan takkia pois. Meikäläisellä oli sitten likaisin kauluspaita päällä röpöineen. Juttua oli siis tekemässä reilu satakiloinen aikuisvauva! Valmistaisiko joku taho kulttuuribloggareille suunnattuja ruokalappuja?! No, mistään ei siis huomannut, että meillä on pesukone odottamassa huoltoa ja varaosia...

Puvustossa oli täysi tohina päällä. Osa teki henkilökunnan joulumyyjäisiin tarkoitettuja upeita käsinukkeja. Erityistä hilpeyttä aiheutti ehkäpä etäisesti Ransu Karvakuonoa muistuttava harmaa elukka, jota kutsuttiin yleiseläimeksi. Se siis voi olla ihan mikä vain. Kätevää. Ala-asteen bilsan kokeissa olisin voinut saada täydet pojot vastaamalla erinäisiin pieniin pörröisiin elukoihin "yleiseläin". Saiturin joulua varten oli myöskin puvuston tuunausta käynnissä.

Myyjäisiin tehtyjä käsinukkeja. Harmaa on The Yleiseläin.

Viime aikoina isoin puvuston suuri produktio on ollut Les Miserables, johon piti saada oikein isolla kädellä 1800-luvun Ranskaa näyttelijöiden päälle. Ja jotta asia ei ole niin yksinkertainen, monet vaatteista olivat rääsyjä ja repaleisia, jotka sitten vaativat kunnostusta välillä. Samoin säilytys tai valaistus saattaa muuttaa vaatteiden väriä ja luonnetta. Omat haasteensa tuo myös näyttelijöiden koon muuttuminen, josta lupasin olla kirjoittamatta yhtään mitään. Tai sen verran kerron kuitenkin, että painon tipahtamisesta tullaan kertomaan hyvinkin mielellään. Ja koon pienennyksiä sitten tehdään.

Vielä ei tehty Jatkuvan kasvun vaatteita, mutta näin erilaisia piirustuksia, minkänäköisiä ratkaisuja oli tulossa. Lavastamon puolella tehtiin jo erilaisia naamareita suunnitelmien pohjilta.

Puvustossa oli tietysti melkoiset määrät pukuja. Itsekin pääsin sovittelemaan ns. Vaimontappaja-mallistoa. Kulttuurikarppaaja ja Henrik VIII ovat kuin kaksi marjaa. Mutta vaimoja Henrikillä oli kuusi. No mulla ei ollut mitään mestaus-ajatuksia. Eikä edes vyökään mennyt kupeitteni ympäri. Mutta muuten sitä voiskin ajatella kunkun tai faaraon uraa.

Karppaaja-faarao. Peittää hyvin mun pälvikaljun.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Harjoittelen "Kenet tänään mestattaisiin?"-ilmettä.

Puvustossa oli myös valtavat hattu- ja kenkäkokoelmat. Kenkäasioissa puvustamo tekee yhteistyötä suutarin kanssa ja välillä tulee varsin mielenkiintoisia työtilauksia suutarille. Kengäthän on varastossa priimakunnossa, koska niitä ei saa käyttää ulkona. Ja monia on jouduttu tuunaamaan pohjien liukkauden takia. Työturvallisuusasia. Kenkien pohjissa saattaakin olla erinäisiä karhennuksia. Ja jos kenkä on ollut jonkun näyttelijän jalassa, siitä on merkintä kengissä. Tästä voi olla jälkeenpäin hyötyä. Näin esimerkiksi Jukka Leistin kengän. En haistellut kuitenkaan. Jalat harvemmin muuttuvat näyttelijöillä tosin kuin muu kroppa, kunhan muistaa vain leikata varpaankynnet.

Kenkiä, seksivau-kenkiä ja Saiturin Joulun tuunausta

Kolme tuntia teatterin lavastus- ja puvustusasiaa. Mukavia ihmisiä, jotka olivat niin lavastamossa, kuin puvustamossa työlleen omistautuneita. Näyttämölle ei mene sekundaa tai maanantai-kappaleita, vaan täyttä priimaa. Molemmissa paikoissa kiinnitin myös huomiota erityisen hyvään työyhteisöön, missä huumori lensi. Kun seuraavan kerran käytte teatterissa, miettikääpäs, millainen taustajoukko on ollut näytelmää tekemässä. Olisiko Les Miserables niin hieno, jos vanki numero 668 olisikin Tapparan verkkareissa ja näyttelijät olisivat lavalla koulun kevätjuhla-taustakankaan edessä? Teatteri on osiensa summa.

Ja loppuun vielä pieni mainos: Sunnuntaina 8.12. klo 12-16 on Tampereen Teatterin henkilökunnan järjestämät joulumyyjäiset päänäyttämön yleisölämpiössä. Kaiken kivan lisäksi siellä muutes myydään mm. puvustamon tekemiä käsinukkejakin. Veikkaisin, että yleiseläin menee hyvin kaupaksi.