Näytelmä, jossa päähenkilönä on asperger-poika... Voisin kirjoittaa tämän nimimerkillä ”Tampereen kaupungin Nepsy-kurssit käynyt iskä.” Vanhemmuus on nykyään kovin vaikeaa. Joku sukupolvi sitten riitti, että lapsi oli joko tuhma tai kiltti. Jos oli kiltti, sai silloin pihlajanmarjaa vielä sisältäneen Kettu-karkin ja pään silityksen. Mutta jos poikkesi tästä, niin luultavammin joutui hakemaan takapihalta itse koivuvitsan ja sai sitten persposkille perinteistä kasvatusta. Keppi tai kettukarkki-kasvatusmetodista ei ole ajallisesti kauhean pitkä aika, mutta käytännön tavat ovat muuttuneet melkoisesti. Vanhempien täytyy olla jo lähes kasvatustieteiden maistereita, jotta pääsee edes koskemaan omia lapsiaan. Sanat ADHD, asperger, Tourette, autismi, dysfasia jne. ovat arkipäivää ja sitä ehkä voi vain miettiä, miten tätä ennen ollaan saatu lapset pidettyä hengissä ilman näitä tietoja?


Maailma on muuttunut monimutkaiseksi. Ihan arkisissa asioissa. Siitä on tehty rakettitiedettä. Ei edes kaiken tietävä Kulttuurikarppaajamme ole aivan varma, onko tällä kaikella mitään todellista käyttistä. Jos sä esimerkiksi menet johonkin Prismaan osastolle, jossa ovat kaikki levitteet, joita voi laittaa leivän päälle, niin vaihtoehtoja on varmaankin kymmeniä, ellei jopa satoja. Tai meet hakemaan maitoa, niin pitää tehdä valinta hyvän suomalaisen rasvattoman arki maito juoman (tämä on kirjoitettu niin kuin se on purkissa, kaikki sanat erikseen), hyvän suomalaisen kevyen arki maito juoman, rasvattoman luomumaidon, ykkösmaidon, plus-kevytmaidon, plus-rasvattoman maidon, UHT HYLA-kevytmaidon, laktoosittoman kevytmaidon, laktoosittoman rasvattoman maidon, täysmaidon, laktoosittoman kahvimaidon, vanhan ajan luomutäysmaidon, UHT HYLA-täysmaidon jne jne jne. lista on loputon. Muistilistan ”maito” vaatisi tarkennuksen. Otan sitä, mitä olen tottunut juomaan.


Tässä maailmassa elämme. Olemme tottuneet siihen. Olemme tottuneet tietynlaiseen yksilöllisyyteen, mutta entäs jos joku ei sovikaan tähän kaavaan?


yollisen_koiran_merkillinen_tapaus_press

(Kuva: Jenni Miettinen / TTT)


Yöllisen koiran merkillinen tapaus on kertomus 15-vuotiaasta, 3 kuukautta ja 2 päivää vanhasta Christopher-pojasta (Jyrki Mänttäri), joka asuu kahden isänsä (Auvo Vihro) kanssa. Christopher on matemaattisesti hyvin lahjakas poika, jolla on aspergerin oireyhtymä. Taloyhtiössä tapahtuu kummia: naapurin Wellington-koira oli tapettu talikolla. Tämä oli koirarakkaalle Christopherille kova kolaus ja hän ryhtyy tutkimaan mysteeriä. Tästä alkaakin seikkailu kodin ulkopuolelle, mikä vaati isän pankkikortin varastamista ja sen tunnusluvun opettelun. Ja näiden lisäksi piti opetella ihan kaikki asiat. Turvana oli Toby-rotta (sillä ei ollut esim. paiseruttoa) ja Sveitsin armeijan linkkuveitsi ja siitäkin se sahanterä, sillähän sai ainakin sahattua sormen poikki. Projektin päätepisteenä oli Lontoo, mutta reunaehtona oli, että koulun matematiikan kokeeseen oli ennätettävä ja saada siitä täydet pisteet.


Illan ehdoton kingi oli Jyrki Mänttäri. Hän taisi olla lavalla 99,99989 % koko ajasta ja millainen moottoriturpa hän olikin. Aivan mieletön suoritus. Voisin kuvitella, että tuo kävi hyvin jostain maraton-suorituksesta.


Isä taas oli ns. vanhan liiton miehiä. Piti poikansa puolia. Suojeli sitä, mutta välillä loppuivat keinot kesken poikansa kanssa. Christopherin ajatuksista parhaiten perillä oli Sandra-opettaja (Miia Selin). Näimme muuten myös kovin hauskan pankkiautomaatin...


Lavaa hallitsi ympyrä, jonka rajojen sisällä Christopher tiukasti oli. Taustalla olivat liikkuvat elementit, jotka näytelmän edetessä muuttuivat hyvinkin monikäyttöisiksi. Näillä sai esimerkiksi pyöröoven tai kaupungin liikennekaaoksen aikaan. Tätä tehosti hyvinkin dramaattinen valaistus.


Tampereen työväen teatterin Yöllisen koiran merkillinen tapaus on mykistävä. Se on myös ahdistava monin paikoin. Mutta jos mennään asperger-ihmisen pään sisälle, niin mitä muuta yllättävät tapaukset voisivat olla? Sanonta toimii kuin junanvessa on kaikille tuttu. Mutta jos sä et osaa käyttää sitä junan vessaa, niin mikä sitten enää toimii yhtään missään?


Omakohtaisena Karppaaja-kokemuksena IRL voidaan mainita vaikkapa perheen mökkireissu. Kaikki oli hyvin, jos menet sitä tuttua ja turvallista reittiä mökille. Mutta joskus Kulttuurikarppaaja halusi viedä silloisella jaappanilaisella sitimaasturillaan maisemareittiä mökille. Perhe oli tietysti mukana. Kaikki oli hyvin, kunnes käännyin tutusta risteyksestä toiseen suuntaan.


HEI! MINNE ME MENNÄÄN!” ”EI SITÄ KAUTTA PÄÄSE MÖKILLE.” ”ME EKSYTÄÄN!” ”KÄÄNNY TAKAS!”


Maisemareitti olikin sitten jo yhtä huutokonserttia. Poikkesin tutusta kaavasta. Ja kellään ei ollut kivaa. Olisin toivonut Yöllisen koiran Sandra-opettajaa takapenkille juuri siinä tilanteessa. Tai sitten ruokatilanteet. Aistiyliherkkyyden takia ruuat piti olla sitten melkein umpijäässä, ettei polttaisi suuta. Muutamia juttuja mainitakseni. Poikaamme ei koskaan diagnosoitu ja monet jutut ovat vuosien myötä jo lieventyneet.


Yöllisen koiran merkillinen tapaus myös on paikoitellen hauska. Komediaahan tämä ei todellakaan ole. Ei liukastuta banaaninkuoreen. Huumori sen sijaan kumpuaa Christopherin ja muun maailman yhteentörmäyksestä. Eikä tämä ole sormen osoittelua tai naurua Christopherin ominaisuuksia kohtaan, vaan Yöllinen koira nauroi meille taviksille. Kuinka voimattomia me ollaan, jos joku poikkeaakin yleisestä normista. Poliisilta loppuvat keinot aivan tyystin ja kuinka pastori Petersiltäkin meni pasmat sekaisin, kun Christopher kyseli taivaasta... Kysymyksiä on enemmän kuin niihin vastauksia.


Yöllinen koira on liikuttava. Kyllä oli Karppaajallakin useita liikutuksen hetkiä. Ja koko illan jännitti, pääsisiköhän Christopher niihin matematiikan kokeisiin.


Yöllinen koira on erilainen. En oikein pysty vertailemaan tätä mihinkään aikaisemmin näkemääni. Luulen, että tästä saisi vielä enemmän irti, jos tutustuu aspergeriin etukäteen. Mutta periaatteessa ilta on myös kyllä kuin kurssi ”Neuropsykologiset toimintahäiriöt” (2 opintopistettä). Tutustumista hieman toiseenlaiseen maailmaan. Illan aikana kävi mielessä, miten Yöllinen koira tekisi terää luokanopettajille (erityisesti niille, joiden eläkepäivät lähestyvät) ja myös niille, jotka päättävät kouluissa ja tarhoissa ryhmäkoot.


Mutta jo nyt voin sanoa, että jos käyt kerran teatterissa tänä vuonna ja haluat saada the kokemuksen, niin se on tämä. Ai miksi? No siksi. Selitän myöhemmin, kun olet tarpeeksi vanha. Sinun parastasi minä vain ajattelin.


Illan jälkeen Karppaaja muuten harjoitteli peilin edessä kulmakarvojensa asentoa.