Viime tiistaina olikin Karppaajallamme oikein mielenkiintoinen ilta edessä Tampereen Työväen Teatterilla: Tammikuussa TTT:n Suurella näyttämöllä ensi-iltansa saava Dario Fon Näillä palkoilla ei makseta-avoimet harjoitukset.


Dario Fo, jälleen me törmäämme. Tällä kertaa ei minun tarvinnut Dario Fosta etsiä netistä tietoa, vaan pystyin lunttaamaan omasta blogistani. Kulttuurikarppaajan Dario Fo-pitoisuus on jo huomattava. Mutta jotain noissa italialaisissa on, mikä vetoaa meihin suomalaisiin. Sen huomasivat nyt jo edesmenneet vanhempani. Heillä ei ole ollut kuin italialaisia autoja. Ensin Fiat 128, sitten keltainen Fiat 128, sitten Fiat Ritmo, pari Fiat Tempraa ja myöhemmät


Fiat-tapahtumat ovat hieman hämärän peitossa, kun sitten kiinnostivat enemmän omat autot. Mutta Fiiatteja meillä on ollut. Ja minun ensimmäinen oma auto oli Fiat. Eli voitaneen puhua, että Dario Fon siemen on minussa kohtalaisen hedelmällisessä maaperässä.


ei_makseta_2_300dpi_0-normal.jpg

(Kuva: Kari Sunnari / TTT)


Dario Fon Ei makseta, ei makseta! (Non Si Paga! Non Si Paga! 1974) on yksi hänen tunnetuimpia tekstejään. Dario Fon farssin lähtökohta on tämä: ruoan hinta on kohonnut pilviin ja perheiden tulot ovat taas romahtaneet. Tämä johtaa väistämättä moraalin venymiseen ja myös vaihtoehtoiseen shoppailuun, jossa yleisin alennus on kuluttajan oma käsiale -100%, jos ei jää kiinni.


Tarina on jo 40 vuotta vanha, mutta kovin ajankohtainen. Vai mitäpä sanotte siitä, kun samana päivänä, kun läksin teatterille katsomaan näitä avoimia harjoituksia, niin Pukkilan kunta miettii taloutensa pelastajaksi lottoa? Yhdeksän numeron järjestelmä joka viikko vuoden ajan kustantaa kunnalle 1872 €. Numerot valitsee kunnanhallitus, jossa on 9 jäsentä, ja ne julkaistaan kunnan nettisivuilla. Totuus voi olla tarua naurettavampaakin. Ehkäpä Dario Fo on käynyt Pukkilassa benchmarkkaamassa tarinoihinsa vähän lisäytyä.


Nämä olivat karppaajan ensimmäiset avoimet harjoitukset. Enpähän ole näissäkään koskaan käynyt. Vaimon kanssa mietittiin, että mitenköhän nämä nyt wörkkelehtii, kun ajatus tunnin mittaisesta harjoituksesta, jossa esitetään pätkiä näytelmästä tuntuu... haasteelliselta.


Lavasteet olivat hieman kesken, mutta näimme jo vähän esimakua, mitä tuleman pitää. Ja erikoisinta tässä näytelmässä on katsomon sijainti. Minä pääsin istumaan aivan näyttelijöiden eteen niin, että näin vahvasti likinäköisillä silmillänikin näyttelijöiden ihohuokoset. Eli Näillä palkoilla ei makseta pyrkii siihen, että yleisö on Antonian ja Giovannin sekä Margheritan ja Luigin elämässä mukana. Tapahtumien keskipisteessä.


Näimme siis tunnin aikana kohtauksia näytelmästä. Illan aikana oli mahtavaa yleisön ja näyttelijöiden ja ohjaajan vuoropuhelu. Jännää oli nähdä, kun näyttelijät eivät muistaneet vuorosanoja, kuinka kuiskaaja tuli silloin kuvioihin. Illan aikana testauksessa oli muutama kohtaus, joissa yleisön panos on huomattava. Ja myös kuinka näyttelijöiden mikittömyys toimii yleisön edessä. Minulle oli uutta se, että TTT:n näyttelijöillä on jossain volume-nappi. Samanmoista nappia kaipailisin joskus myös omille lapsilleni.


Yleisö jakeli auliisti vinkkejä etenkin äänen käytöstä. Ja yleisölle ilta antoi ainutlaatuisen mahdollisuuden kurkistaa teatterin touhuihin. Nyt siis harjoitusten muodossa. Ja tarjosihan ilta oikein hyvät naurut. Kun eräässä kohtauksessa oli erään penkkirivien varpaat vaarassa ja kyseltiin, eihän mitään onnettomuuksia tapahtunut, niin eräs vanhempi naishenkilö (yritän olla käyttämättä sanaa ”mummeli”) ehdotteli jo näyttelijän polvelle istuttamista.


Mutta erilainen kulttuuri-ilta siis. Jännä on nähdä, onko kohtauksiin tullut muutoksia, onko näyttelijöille tullut joulun jälkeen muutama kilo lisää joulun takia ja saako Pukkila laitettua kestolottonsa vetämään taloutensa vakauttamiseksi. Hauska ilta. Itseäni vielä jännitti, kun teatterin aulassa oli joulumyyjäiset. Niin, että olikohan mun takki vahingossa myyty. Mallistoa Les Miserables, Kokoa XXXL.


Lisää näytelmästä TTT:n sivuilta täältä.