Tälläpä kertaa Karppaajalla olikin lastenteatteria vuorossa. Laadukasta sellaista. Minulla onkin ollut ilo ja kunnia käydä Ahaa Teatterissa tämän blogini tiimoilta ja olen ottanut varsinaiset asiantuntijat mukaan. Viirussa ja Pesosessa oli tyttö mukana ja nyt arpa kohtalon lankesi poitsulle. Tosin yllätyin hieman, että meidän viidesluokkalainen ei nurissut yhtään teatteriin lähdöstä, vaan ihan mielellään lähti mukaan.

Siis minulla on siis lähes varma #vuodenisä palkinto plakkarissa, kun käytän lapsiani tällaisissa jutuissa.

Kuva: Jari Kivelä / Ahaa Teatteri

Ahaa Teatterin ensi-illassa oli tiistaina 9.9. Seppo Välisen ohjaama Risto Räppääjä ja nukkavieru Nelli. Lapsellisille ihmisille Risto Räppääjä on varmasti hyvinkin tuttu juttu. Samoin Sinikka ja Tiina Nopola. Tosin ensi-illassa minulle kävi suht hymyilyttävä juttu. Kun pojan kanssa odoteltiin Räppääjän alkamista, niin enpä tajunnut, että Nopolat istuutuivat meidän viereen!!! Sen sijaan, että olisin saanut hyvää matskua blogiani varten ja nimmarit käsiohjelmaan, niin minä yritin kysellä pojalta, oliko hän varmasti käynyt vessassa, onko paita hyvin, eihän housuista tursota yhtään mitään jne jne.... Sen lisäksi, että olen #vuodenisä, niin olen myös #vuodenbloggaaja!!! No ehkä joskus toiste paremmalla tuurilla. Minua varten, pitäisi merkittävät ihmiset olla varustettu jollakin vilkulla. "HAASTATTELE MINUA!!!"

Illan näytelmä perustuu Sinikka ja Tiina Nopolan samannimiseen kirjaan, joka ilmestyi vuonna 2012. Juoni lyhykäisyydessään: Risto Räppääjä (Panu Valo) ja Rauha Räppääjä (Tiia Ollikainen) panevat merkille Nellin (Henna Wallin) nukkavierun vaatetuksen ja alkavat epäillä Perhosten perheen köyhyyttä. He päättävät ottaa Perhosten kissan hoitoon, jotta Nellin perhe voisi syödä muutakin kuin kaalikeittoa. Rauha muisti vielä Elvi-tädillä olevan harvinainen Zeppeliini-postimerkki, jossa on virheellinen vuosiluku. He voisivat myydä tuon merkin ja antaa rahat Perhosille. Mutta ensin oli löydettävä vain tuo postimerkki...

Risto ja Nelli oli valloittava pari. Tytön kommentti oli, kun näytin käsiohjelmaa myöhemmin kotona: "AI NE ON TUON NÄKÖSIÄ!!!" Näytelmää rytmitti hyvät laulut, jotka jokaisen sanoitukset olivat Nopoloiden käsialaa. Noin kahden tunnin aikana oli sitä vauhtia, väärinkäsityksiä ja vaarallisia tilanteita.

Ahaa Teatterin Risto Räppääjässä oma suosikkini oli kyllä Alpo-kissa (Petteri Hautala). Alposta oli saatu hulvaton hahmo. Alpo oli kuin Tintin Milou tai Lucky Luken Jolly Jumpers, joka laukoo totuuksia toisenlaisesta näkövinkkelistä. Tosin Alpolla oli taipumusta kissamaiseen täydelliseen mukavuuden hakemiseen. Myös tamperelaisittain paikalliset sutkautukset upposivat Karppaajaan. Tarkkailkaa myöskin Alpon balettiaskeleita.

Alpoa koulutti "Taigeriksi" Elvi Räppääjä (Anniina Ärölä). Ja Ahaan Elvistä oli saatu irti tosi paljon. Sanoisin jopa, että oli muuten elokuvaversioita parempi. Itse asiassa Elvi meinasi varastaa paikka paikoin show'n. Elvi sai aikuisilta ja lapsilta maittavat hörönaurut. Myös Lennart Lindberg (Pekka Hänninen) nauratti yleisöä. Lennartin suttuinen aikamiespoikaolemus tuli hyvin selväksi. Väliajan jälkeen tuntui, että koko näytelmä sai aivan uuden vaihteen ja vauhti oli jo Benny Hillmäistä takaa-ajokohtauksen luokkaa, unohtamatta pieruhuumoria. Nuorempi yleisö tykkäsi tästä selvästi. Vaikka esitysaika oli suht myöhäinen (klo 18-20). Karppaaja juniori taisi olla ehkä hieman liian vanha tähän (viidesluokkalainen). Eli suosittelut menisi hieman nuoremmille lapsille. Näin kuin eturivin juniorit suorastaan eläytyivät hiippailukohtauksissa. Tosin Karppaaja (39-vuotias ukon köriläs) taas oli just sopivan ikäinen. Ahaa Teatterilta jälleen laadukasta teatteria nuorille ja lapsille. Nyt tekisi mieli oikein vahvaa kahvia ja tiikerikakkua.