"We cower in our shelters

With our hands over our ears

Lloyd-Webber's awful stuff

Runs for years and years and years

An earthquake hits the theatre

But the operetta lingers

Then the piano lids comes down

And break his fucking fingers

It's a miracle"

 

(Roger Waters: It's a Miracle)

 

Pink Floydin Roger Watersilla on ilmiselvästi jotain Lloyd-Webberiä vastaan... No Watersia paljon kuunnelleena Kulttuurikarppaaja rohkaisi itsensä: oli jo korkea aika poistaa Lloyd-Webber-neitsyys. Tai löytyyhän Karppaajalta levyhyllystä miehen Jesus Christ Superstar, jossa Jeesuksena on itse Ian Gillan, mutta nyt Lloyd-Webberin Evita oli tullut Tampereelle ja Tampereen Työväen Teatterin Suurelle Näyttämölle. Ilmassa ei ollut suuren urheilujuhlan tuntua, vaan ehkäpä ripaus glamouria, luxusta x-kirjaimella ja bling-blingiä arjen keskelle. Ja sitä tarjottiin nyt oikein suurella pensselillä.

evita_pressi1-normal.jpg

Kuva: Teppo Järvinen / TTT

Lloyd-Webberin kait tuntevat kaikki. Tosin minun piti guuglettaa, onko hän tehnyt viimeaikoina mitään, kun nämä klasskot alkavat olla jo aika iäkkäitä. Olihan hän. Myös Evitan kaikki tietävät. Jollei muusta, niin ainakin yksi biisi on ollut aikanaan hyvinkin ahkerassa radiosoitossa. Eva Perónin tarina on suht tuttu. Tosin se oli nyt minulle yllätys, että Eva kuoli jo 33-vuotiaana.

Evita on Tampereen Työväen Teatterin suursatsaus. Ja tämä näkyi aivan kaikessa: lavastuksessa, puvustuksessa, käsiohjelmassa, tuplaroolituksessa, joukkokohtauksissa ja jopa kutsuvieraspuolellakin: oli pormestariamme, Mikko Alataloa ja Marionia. Olisikohan ollut töröä pyytää nimmaria phablettiini sormella tuusattuna? Luetaanko sähköinen nimmari nimmariksi? Vieläköhän Marion käyttää Vitaeproa? Laittaako senaattorimme vielä suihketta kainaloon?

Musikaalilla oli kaksoisensi-ilta. Karppaaja oli keskiviikon 3.9. ensi-illassa, jossa rooleissa olivat Laura Alajääski (Eva Perón), Mika Honkanen (Juan Perón), Juha-Matti Koskela (Che), Vesa Kietäväinen (Magaldi) ja Emmi Kaislakari (Rakastajatar). Torstain 4.9. ensi-illassa rooleissa olisivat olleet Maija Rissanen (Eva Perón), Ilkka Koivula (Juan Perón), Jari Ahola (Che), Lari Halme (Magaldi) ja Emmi Kaislakari (Rakastajatar). Evitan on ohjannut Tiina Puumalainen.

Voiko tällaisesta tuotannosta pahaa sanottavaa keksiä? Luultavasti menet katsomoon viihtymään ja sinulle tykitetään verkkokalvoille hyviä näyttelijöitä, tanssijoita, upeaa laulua, hyvää musiikkia... Melkein kuin olisit joulupöydässä ja söisit itsesi aivan ähkyyn. Laura Alajääski sopi Evitan rooliin upeasti. Hän oli illan prinsessa. Hän oli huomion keskipiste. Muuten aivan alussa näytettiin kankaalla pätkiä elokuvasta La Gabalgata Del Circo (1945), jossa 26-vuotias Eva Duarte näytteli sivuroolissa.

Perónit käytännössä murskasivat vastustajansa ja musikaalissa sotilaat/kenraalit olivat niitä, joille itsekin jo nauroin. He olivat pelkkiä pelinappuloita vain ja huonosti heille kävi, jos sattuivat olemaan eri mieltä. "Paidattomat" (=työläiset) olivat niitä sankareita, jotka takasivat Perónien aseman. Sateenkaarikiertuekin oli toteutettu näppärästi lavalla.  Tanssikohtaukset oli tehty Tanssiteatteri MD:n kanssa yhteistyössä. Ja massakohtaukset olivatkin pakahduttavan hienoa katsottavaa. Ja ne lapset siellä lavalla. Ihan Karppaaja liikuttui, kun nämä tulivat lavalle.

Suomalaisittain mukavaa oli, että lavalla soi välillä tango. Erityisesti näyttävä oli Buenos Airesin kaupunki ja liekö syy Karppaajan elämäntilanteesta vai mistä, mutta erityisen huomion kiinnitin kaupungin kaduilla työnnettyihin lastenvaunuihin, jotka olivat kyllä aika päheet. Tahtoisi samanlaiset!!!

Evitan sairastumisen myötä musikaalikin muuttui ikäänkuin pienimuotoisemmaksi... Tosin yksinkertaisella tehokeinolla saatiin eräs illan kohokohdista aikaan, kun Argentiinan liput roikkuivat katosta. Tuntui, kuin koko sali olisi hiljentynyt. Teatteripastillin imeskelykin toiselta puolelta tilaa varmaan olisi kuulunut.

Mietiskelin, voisiko joku suomalainen nainen olla joskus menestysmusikaalin aiheena?! Ja kukakohan se voisi olla? Jutta Urpilaisessa on hieman Evitan kaltaista habitusta. Entäs Vappua Pimiä? Ehkä annamme tämän ajatusleikin olla. Tästä ei hyvää seuraa.

Evitan töksähtävästä lopusta huolimatta näimme upean ja näyttävän musikaalin. Se tempaisi yleisön mukaansa ja monta kertaa Karppaajakin mielessään sanoi Wau! En tiedä voiko tämänlaiset spektaakkelit olla vain hyviä vai huonoja. Tämä meni jo elämyksen puolelle.