No johan nyt Tampereella on laadukasta katseltavaa lapsille. Kun Karppaaja kävi pojan kanssa katsomassa Ahaa Teatterin Risto Räppääjän, niin nyt oli sitten tytön vuoro ja Tampereen Työväen Teatteri ja Pekka Töpöhäntä. Kaukana omassa lapsuudessa ovat ne ajat, jolloin yläkerran käytävällä oli koulun ainoa telkkari ja kun joskus tuli hiihdon MM-kilpailut tai sitten piirrettyjä Koulu-TV:stä, otimme omasta luokasta tuolit mukaan ja menimme yläkerran käytäville katsomaan, pienestä kenties 24"-televisiosta, opetussuunnitelman mukaista matskua.

Pekka Töpöhäntä kuului omaan lapsuuteeni. Samoin Itä-Euroopan animaatiot. Ja jos jotain kotimaisista pitäisi mainita, niin ekana tulee mieleen Hapsiainen. Lasten ohjelmien teko oli varsin helppoa: tarvittiin vain Oy Yleisradio Ab:n budjetti, Esa Pakarisen (jr) käsi ja siihen silmät, niin lapset olivat tyytyväisiä. En tiedä toimisko nykyajan lapsille samanlainen tarjonta...

Mutta Karppaajan mukana oli nyt kolmasluokkalainen karppaajan tyttö. Karppaaja oli lukenut vanhoja Töpöhäntöjä iltasaduiksi vielä jokunen vuosi takaperin. Joten aihe oli suht tuttu.

Kuva: Kari Sunnari, Graafinen suunnittelu: Anne Sillanaukee / TTT

Tommi Erkon ohjaama Pekka Töpöhäntä pureutuu hyvin tärkeään ja ajankohtaiseen teemaan. Kiusaamiseen ja erilaisuuden hyväksymiseen. Nelikymppisenä pienten lasten isänä olen tietysti kiusaamisesta huolissani. Sitä kun itsekin sain oman osani. Sitä haluaa omia lapsia kasvattaa, että jokainen on tärkeä omana itsenään ja kiusaaminen on hyvin nounou. Kun lapsia yrittää kasvattaa hyväksi veronmaksajaksi, joka erottaa, mikä on oikein ja mikä väärin, niin samalla media toitottaa työpaikkakiusaamista, ISIStä ja Ukrainaa. Onko tämäkin asia taas "älkää tehkö niinkuin aikuiset tekevät, vaan tehkää niinkuin me sanomme..." Ja niin on pohja taas poissa tältäkin asialta. Teot ratkaisevat. Ja esimerkin voima.

TTT:n nerokas #kutsumua-twiitti.

Mutta tärkeä asia. Ja Pekka Töpöhännässä tämä tulee alaluokkalaisille hyvässä muodossa. Voisin kuvitella koulujen menevän katsomaan Pekkaa ja tekevän erilaisia ryhmätöitä eri aineissa liittyen vaikkapa kiusaamiseen. Itse Pekka Töpöhäntä (Severi Saarinen) päähenkilönä on samalla tavalla tylsä kuin Tintti sarjakuvissa. Tinttikin on se päätyyppi, mutta kyllä ne sivuhahmot ovat paljon värikkäämpiä. Tintti on Tintti, jotta saadaan tarina aikaiseksi. Sama on Pekka Töpöhännässä. No Pekka on hahmo, jota on kovisten helppo kiusata: töpöhäntä, jonka rotta on joskus puraissut nykyiseen mittaansa, typerä punainen solmio, hieman ujo ja ennenkaikkea siniset silmälasit, Mikko Alatalon tyyliin.

Pekka Töpöhäntöjen pahis on Monni (Mika Honkanen). Ja jostain kumman syystä pahikset ovat herkullisia hahmoja. TTT:n Monni muistuttaa erehdyttävästi Gary Glitteriltä. Joka kyllä on myöskin hyvin pelottava persoona. Jos Monnin esikuva oli kirjailijan ilkeä latinanopettaja ja silloin varmaankin mielessä olivat silloiset diktaattorit Hitler ja Mussolini (ensimmäinen Pekka Töpöhäntä-kirja julkaistiin vuonna 1939), niin nytpäs Karppaajalle tuli Monnista eräs nimeltä mainitsematon itäisen suurvallan dik... öööh... presidentti mieleen. No, lapsilla ei tällaiset asiat onneksi päässä soi, vaan Monni on tylsä kiusaaja, joka tekee kaikkensa, jotta Pekan elämästä tulisi ikävää. Hyvin tunnistettava hahmo koulujen välitunneilta.  Monnilla on oma "seurakuntansa", johon kuuluu Pilli (Vesa Kietäväinen) ja Pulla (Jyrki Mänttäri). Pilli ja Pulla ovat helposti johdateltavissa olevia kissoja, joilla ÄO lienee Putin-juuston luokkaa. Hauskat hahmot, jotka naurattivat yleisöä toistoillaan. Jos jatketaan Tintti-vertausta, niin Pilli ja Pulla ovat Töpöhännän Dupond ja Dupont. Muutes, ensi-illassa hymyilytti väliajan tarjoilu: lapsille oli Pillimehu ja pulla. :D

Illan "kissat" olivat Arkadian Ulla (Heidi Kiviharju) ja Maija Maitoparta (Laura Alajääski). Minun teatteriseuralainen odotti kovasti, milloinkas se Maija ilmestyy lavalle. Illan odotetuin hahmo siis! Ullan potkulauta varmasti keräsi yleisön kaikki "mä tahdon kans tuollaisen!"-toiveet.

TTT:n Pekka Töpöhännässä suurimman päivityksen oli saanut musiikki. Alkuperäisen musiikin oli säveltänyt Pentti Rasinkangas Jyväskylän kaupunginteatterin tilaustyönä vuonna 1992. Nyt yli 20 vuotta myöhemmin TTT:n oma äänisuunnittelija Jarkko Tuohimaa ja muusikko Tony Sikström (DJ Mau55) olivat tuoneet Rasinkankaan klassikot tähän päivään. Miksi lastenmusiikin pitäisi olla tylsää? Itse en todellakaan ole konemusiikin ystävä, mutta Töpöhännän musiikki oli onnistunut. Jospa Pekka Töpöhännästä tehtäisiin soundtrack. Vink vink! Ja itse asiassa näytelmä on myös samalla DJ Mau55in livekeikka! Hiiri on lähes kokoajan instrumentteineen ja pimeässä loistavine korvineen äänessä. Hauska idea!

Kun Kaisu Hulina (Laura Alajääski) taustatanssijoineen tuli lavalle, niin siinä oli jo lähestulkoon ladygagamaista meininkiä. Kaisu Hulinan esiintyminen katsomoon näytti kyllä tosi hyvältä. Peukkumerkki sille. Iso sellainen.

Seuralaiseni tuntui tykkäävän Pekka Töpöhännästä. Maija Maitoparta oli hyvä, mutta myös se, että Monni juoksi tytön selän takaa sai erityismaininnan. Yleisarvosanaksi tyttö antoi "HASSU". Karppaaja on nähnyt aika monta lasten juttua nyt. Ja en tiedä, onko tämä pelottavaa vai ei, mutta myös itse olen viihtynyt näissä hyvin. Pekka Töpöhännälle iso plussa tärkeästä aiheesta. Ollaan nostettu kissa pöydälle, niinkuin sanotaan. Myös näyttelijät huomioivat hyvin pienet katsojat. Ja musiikki oli hyvää. Katti Matikainenkin sanoisi: MAU-ahtavaa.

Muutes, ensi-iltaan oli yleisö pukeutunut erityisen hienosti. Enkä bongannut yhtään kaulusta, joissa olisi ollut kaakaotahra.

Ps. Alkujaan Pekka Töpöhäntä ei ollut pelkkä lastenkirja. Pekka Töpöhännän kirjoittanut Göstä Knutsson opiskeli aikoinaan Uppsalan yliopistossa ja monet alkuperäisen Pekka Töpöhännän hahmojen esikuvat ovatkin Tukholman osakunnan ja Uppsalan ylioppilaskunnan osakuntatovereita.

Pekka Töpöhäntä on Gösta Knutsson itse. Maija Maitoparta on taas Gösta Knutssonin tuleva puoliso Erna Knutsson. Ilkeä Monni oli ikävä latinankielinen opettaja, josta Gösta Knutsson ei itse pitänyt. Pilli oli taas Tukholman osakunnan jäsen Bengt Lindberg, josta myöhemmin tuli lentoyhtiön johtaja. Pulla oli Olof Rydbeck (toimi Tukholman osakunnan johdossa 1937-1938). Rydbeckistä tuli Ruotsin radion päällikkö (1955-1970) ja YK-lähettiläs. Rauhan esikuvana oli kirjastonhoitaja Bridget Liljencrantz ja Riston Axel Liljencrantz, joka oli Tukholman osakunnan johtaja (1938-1939) ja oli myös kirjastonhoitaja. Tuomiokirkontornin Vanha-Maija oli arkkipiispan vaimo Anna Söderblom. Arkadian Ulla oli Tukholman osakunnan jäsen ja myöhemmin Historiallisen Museon kuraattori Maj Odelberg (o.s. Gullbring). Trisse oli oikeastikin kissa: Gallie Åkerhielmin omistama paksu kissa. Metsäkulman Murre taas oli myöhemmin radiotoimittaja, näyttelijä, konserttipianisti filosofian kunniatohtori Einar Haglund.

(Lähde: WIkipedia)