Teatteribloggaajat ovat nyt laittaneet parhaimmat teatterijutut järjestykseen ja minäkin sain haasteen tähän. Okei. Joudun venyttämään tätä aihetta kattamaan myös elämäni konsertit, koska oma teatteribloggaus-ura on vielä kohtalaisen lyhyt ja otanta kovin suppea. Joutuisin listaamaan varmaan kaikki blogissani olevat jutut. Mutta yritetään.
TEATTERI:
Tampereen Teatteri: Les Miserables 2013
Tämä on tärkeä minulle monella tavalla. Ensinnäkin minun teatteribloggaus alkoi tällä. Ja oikeastaan samalla koko teatterissa käyminenkin. Sen minä tiesin, että kirjoittaa osaan. Takana yli 1000 bloggausta eri blogeihin. Mutta teatteri? Enhän mä tiennyt siitä yhtään mitään. Ja mitä hittoa mä kirjoittaisin muka? Ja siitä se idea kypsyi. Taviksen näkökulma. Kiitos Tampereen Teatteri tästä. Les Miserablesilla aloitin. Sopivasti musikaali, joita kuvittelin vihaavani. Tykkäsin. Hieno spektaakkeli. Ja tällä tiellä olen vieläkin. Upeaa, kun meillä Tampereella tehdään näin hienoja juttuja.
Tampereen Teatteri: Kylmä Murha 2013
Viime vuoden jutuista jäi mieleen myös Kylmä Murha. Tässä ei katsojan tarvinnut venyä, vaan sai vaan nauttia Britti-meiningistä ja jännityksestä. Tämä oli kuin Karppaajalle tehty. Laadun takasi myös Edward Taylor!
Tampereen Työväen Teatteri: Maanalainen Armeija Iskee jälleen 2013
Okei. Tää ei ehkä taiteellisuus-pisteitä tuo. Ja mun teattari-blogi uskottavuus karisee samoin tein. Mutta minä olen 'allo 'allo-fani. Vaikka tänään vein kaksi Ikea-säkillistä vanhoja DVD:itä divariin, niin maanalaiset säilytin itselläni. Kaikki tuotantokaudet. Jopa ne pari viimeistä, jotka ovat jo hiukan surkkuja. Mutta hei, ALLO ALLO! Netistä katsonut pitkään, kuinka Briteissä olivat alkuperäiset näyttelijät tehneet teatterikiertueen ja katsojat olivat pukeutuneet asianmukaisella tavalla. Ja sitten kun huomasin, että Tampereelle oli Maanalainen tulossa, niin vähänkö repesin liitoksistani. Tykkäsin.
Ahaa Teatteri: Viirun ja Pesosen joulu 2013
Kun karppaajalla on lapsia, niin halusin laittaa yhden lastennäytelmänkin listoille. Ahaa Teatterin Viirusta ja Pesosesta tuli itsellenikin mukava joulufiilis päälle. Ei paljoa haitannut ulkona vihmova vesisade ja sula maa, kun Viiru & Pesonen valmistautuivat jouluun.
Tampereen Työväen Teatteri: Yöllisen Koiran Merkillinen Tapaus 2014
Tämän vuoden jutuista ehdottomasti paras. The Elämys. Ei löydä sanoja.
KONSERTIT:
Deep Purple 1993
Mun eka isompi konsertti. Ja näin Purplen ensimmäistä kertaa. Legendaarisessa kokoonpanossa. Ritchie Blackmoren viimeinen. Tämä oli sitä aikaa, jolloin keikkasetit eivät liikkuneet netissä, niinpä biisit tulivat yllätyksenä. Keikka, josta en ikinä toivu! Hassua oli nähdä, kuin Ian Gillan hävisi takahuoneeseen kun Blackmore soitti. Ja Blackmore katosi taakse, kun Gillan spiikkaili. Lopussa sävähdytti perustajajäsenten Blackmoren ja Jon Lordin kädenpuristus. Kiitos 25 vuodesta.
Purplen vuoden 2000 keikka oli lähes yhtä hyvä. Lordin Hammondeissa oli alkukeikan ajan ongelmia, niinpä Woman From Tokyo ja Fireball vedettiin sähköpianolla. :D :D Gillanin ”We have some organproblems”-läppä nauratti meikäläisiä kovin.
Ken Hensley 2002
Tampereen tullikamari aivan täynnä. Lippujen hinnat 11€ ja musiikkia kolmisen tuntia. Hintalaatusuhde kohdillaan. Joillakin tyypeillä on sitä lavakarismaa. Ja Hensleyllä on sitä. Hänen ei tarvitse kuin mennä Hammondien taakse, niin johan porukka oli myytyjä. Keikkasetti oli vielä lähes yksinomaa uuden levyn tuntematonta matskua!!! Muutama vanha Uriah Heep-klassikko sentään mahtui mukaan. Parhaimpia keikkoja ikinä. Jouduin ostamaan Hensleyn soololevyn ja mies antoi vielä nimmarin. Ja sain myös David Kilmisterin ja Andy Pylen puumerkitkin.
Genesis 2007
Olympiastadion ja Genesiksen ensimmäinen keikka comeback-kiertueellaan. Olipa jotenkin söpöä nähdä, kuinka isoja miehiä jännitti aikuisten oikeasti. Mutta aivan tajuton keikka. Ja paljon sitä vanhempaakin tuotantoa.
Roger Waters The Wall 2011
Upein näkemäni keikka. En löydä sanoja tälle. Mutta jos rehellisiä ollaan, miehen In the Flesh-kiertueen keikka vuodelta 2002 oli myös sykähdyttävä. Ei visuaalisesti, vaan musiikin takia. Sainpa kuulla ensimmäistä kertaa livenä Pink Floyd-miehen Amused To Death-levyn materiaalia.
Procol Harum with Gary Brooker 2013
Näin Procol Harumin vuonna 2007, mutta kuusi vuotta myöhemmin he olivat parempia. Vieläkin muistan Nothing That I Didn't Knowin, joka oli omistettu silloin päivälleen 23 vuotta sitten huumeisiin kuolleen BJ Wilsonin muistolle. Kulttuuritalo nieleskeli kyyneleitä.
Kommentit