Tehostaminen on päivän sana. Kun puhumme tehostamisesta se ei välttämättä tarkoita sitä, että teemme asioita paremmin, virheettömämmin, tehokkaammin etc. Tehostaminen työelämässä tarkoittaa useiden ihmisten työpanoksen siirtämistä yhden harteille. Trendikkäästi puhumme silloin moniosaajista, moniajosta ja oman alansa virtuooseista, jotka taipuvat muottiin kuin muottiin. Tähän suostutaan, kun ei ole vaihtoehtoja. Usein tehokkuus tarkoittaa myös sitä, että ulkoistetaan. Ulkoistaminen tarkoittaa usein irtisanomisia. Ulkoistaminen on myös hiljaisen tiedon karkaamista. Ulkoistaminen tarkoittaa taas kilpailutusta. Kilpailutus taas tarkoittaa hintaan tuijottamista, laadun kärsiessä. Kilpailutus taas toimisi, jos olisi kilpailijoita. Näin olemme synnyttäneet säästöeläimen, joka ajan myötä syö säästöt ja tuottaa lisäkustannuksia. Kustannukset ovat siirtyneet vain paikasta A paikkaan B säästöjen pysyessä paikassa A. Tämä on tätä päivää. Tehostamista tehostamisen vuoksi hinnalla millä hyvänsä.
Se oli tehostamista talouselämässä. Nyt Kulttuurikarppaaja pomppaa kevyen ja proteiinipitoisen aasinsillan yli aiheeseen. Tosin tässäkin on kyseessä tehostamisesta. Toimii nyt vain teatterin lavalla. Keskiviikkona oli Tampereella kohtalaisen ärsyttävä ilmasto. Uutisissa mainittiin jopa, että oli yhtä lämmintä ja sateista kuin juhannuksena. Ilmankos vesipisaroiden välissä tekikin mieli laittaa grilli tulille ja kiukaalle kiuasmakkaraa. Siis sellainen syysilma, jolloin kylmien vesipisaroiden säestäminä päässä soi taukoamatta Katri Helenan Syysunelma. Eli hirmuisen houkutteleva ilta ei ollut kyseessä. Mutta Kulttuurikarppaaja näki taivaalle heijastetun Karppaajan siluetin. Kulttuuriköyhä maailmamme sellaisena kuin me sen tunnemme tarvitsi Karppaajaa.
Kuva: Harri Hinkka / Tampereen Teatteri
Koska Kulttuurikarppaajan vaimo on vielä kiinni imetystouhuissa, niin käytin nyt varavaimokorttiani ja kaveriksi lupautui Nyyperi, joka oli pukeutunut iltaa kunnioittaen supersankareita.
Eli tässä illassa oli kesäisen syksyä ilmassa ja myös melkoista tehokkuutta. Emme menneet menneet vain katsomaan Tampereen Teatteriin Klassikot Lavalla Reduxia, vaan useampaakymmentä elokuvaa zipattuna tuntiin ja 45 minuuttiin. Ohjaus oli Mika Eirtovaaran; käsikirjoitus Mika Eirtovaaran, Risto Korhosen ja Ville Majamaan; sekä näyttelijöinä oli Risto Korhonen (ohkaisen miehen roolit), Ville Majamaa (paks... ööh... rotev... ääh... ison miehen roolit) sekä näyttämömies (Ahmed Issa).
Klassikot lavalla on alun perin kirjoitettu pienemmälle lavalle lyhyenpänä versiona. Nyt se oli tuotu isommalle Frenckell-näyttämölle pidennettynä Redux-versiona. En ole nähnyt tämän aikaisemmin versiota, mutta missään nimessä ei tämä pitkitys tai venytys tuntuvan haittaavan päinvastoin. Illan aikana saimme pikakelauksen elokuvan historiaan. Tyyli oli Mel Brooks-tyyppistä iloittelua elokuvamaailman kliseillä. Ja niitä elokuvia oli aivan tajuttoman paljon. En ole aivan varma, tietävätkö edes herrat Korhonen ja Majamaa kuinka monta leffaa he imitoivat. Monet imitaatiot sujahtavat hyvin nopeasti ohi: esim. Sharon Stonen Basic Instinctin vilautuskohtaus tuli varoittamatta. Mutta onneksi housujen kanssa. Olin nimittäin toisessa rivissä (vai pitäiskö sanoa illan kunniaksi: KAKKOSESSA), niin se näky olisi palanut Karppaajan verkkokalvoille ikuisesti.
Varsinaista juonta tässä näytelmässä, sellaisena sen, minkä me tunsimme, ei varsinaisesti ollut, vaan eteemme tuodaan Platoonia, Batmania, Suomisen Ollia, Naisen tuoksua melkoisella vyörytyksellä. Välillä melkoin toivoi, että olisipa edes pieni tauko tälle nauramiselle. Ja monia uusia asioita ilmeni itselleni, kuten en tiennytkään, että Lumieren veljekset puhuivat Turun murretta. Ja se paikkakin, missä keskintö tehtiin, oli jopa Karppaajalle hieman yllättävä. Klassikot lavalla nojaa vahvasti kahden koomikon hauskaan vuoropuheluun. Yleisökin aisti, että miehillä oli hauskaa ja ensi-illassa oli Korhosella ja Majamaalla myös hieman pokassa pitelemistä. Yleisöllä oli hauskaa. Taisipa olla tämän syksyn hauskin juttu, minkä Karppaaja on nähnyt.
Kommentit