Kosto – Mikä ihana tekosyy. Kosto on suloista. Kuinkahan paljon kostamista tähän maailmaan mahtuukaan? Kosto voi tapahtua mustasukkaisuudesta. Kosto voi johtua kateellisuudesta. Kateellisuus on niitä yksiä suomalaisia kansantauteja. Yhdessä sappikivien kanssa. Ja ne ovat kansallisia piirteitä sieltä positiivisesta päästä. Niin kauan kuin ihmisiä on ollut maan päällä, ollaan käytetty ääretön määrä energiaa miettimällä, miten saataisiin nirri pois naapurilta. Kuinkahan moni koulukiusatuksi joutunut on miettinyt kostoa kiusaajalleen?

Keskiviikkona Tampereen Työväen Teatterin Eino Salmelaisen näyttämöllä sai ensi-iltansa Friedrich Dürrenmattin Vanhan Naisen Vierailu (Der Besuch der alten Dame). Ohjaus on Maiju Sallaksen. Vanhan Naisen Vierailu sijoittuu Gülleniin. Güllen on suoraan sanottuna pers'aukinen keskieurooppalainen tuppukylä, jonka juna-asemalle eivät pysähdy junat kuin hätäjarrusta kiskaisemalla. Kaupunki rypee työttömyydessään ja on lähestulkoon konkurssikypsä. Kuin näyttämölle olisi siirretty Forssa. Mutta yhtenä päivänä kaupunkiin palaa monimiljardööri Claire ”Kläri” Zachanassian (Tuire Salenius) ja hänen seurueensa, johon kuuluivat hovimestari (Matti Pussinen-Eloranta), eunukit Koby (Eeva-Riitta Salo) ja Loby, (Emmi Kaislakari) musta tiikeri, tyhjä ruumisarkku sekä turvamiehet Toby (Antti Lauttamäki) ja Roby (Antti Palo).

Kuva: Kari Sunnari / TTT

Kläri lupaa pelastaa kotikaupunkinsa, jonka aseman vessa oli isänsä suunnittelema, mutta pelastamisessa on yksi pieni mutta: kaupunkilaiset saisivat 500 miljoonaa ja kaupunki 500 miljoonaa, jos he tappaisivat Klärin ex-poikakaverin, kauppias Alfred Illin (Ilkka Koivula). Tämä olisi kosto, mitä Kläri on mielessään hautonut vuosikymmenet.

Kosto. Jumalaa ja lainsäätäjää pelkäävä kansalainen ei voisi tappaa ketään... Mutta entäs jos kyse onkin miljoonista? Ja jos se pelastaisi koko kaupungin? Kieltämättä tuli hassu assosiaatio tähän päivään. Elävään elämään. Olin aikaisemmin päivällä ennen ensi-illan alkua Pirkanmaan Tulevaisuus-seminaarissa. Siellä vuoristoneuvostuurat sun muut näyttelivät powerpointilla, kuinka huonosti Tampereella menee. Kaikki käppyrät sojotti alaspäin ja luvut olivat isoja miinuksia. Ei sentääs Comic Sans-fontilla, mutta punaiseksi värjättyjä. Tampere on kurjassa jamassa. Tarvitaan tehokkuutta. (luetaan ”lisää säästöjä”) Jonkun pitäisi tehdä jotakin. Tällaisissa tilanteissa on vain valitettavasti liikaa tyhjän puhujia kuin toimijoita. Ihan kuin Tamperekin odottaisi Kläria... eikun Uutta Nokiaa tipahtavan taivaalta tai no... junalla hätäjarrua kiskoen.

Asiaan. Asetelma on kutkuttava. Yksityisetsivä Matulaa muistuttavan kauppiaan Alfredin tilanne alkoi hetki hetkeltä käydä tukalammaksi kun hän äkkäsi muiden kaupunkilaisten rikastumisen. Tilannetta ei helpottanut yhtään pormestarille (Tommi Raitolehto) ostetut tuliterät toimistokalineet. Eikä se, kuinka kaupunkilaiset ostivat tavaroita velaksi.

Vanhan Naisen Vierailu on tarina ahneudesta, kostosta ja rahan mahdista. Kun kaikki on samaa mieltä, niin jopa ihmisen tappaminen on oikeutettua. Rahatukon edessä voidaan näennäisen yksimielisesti tehdä mitä vain. Ja olihan Güllen länsimainen sivistyskaupunki: Goethekin oli peräti yöpynyt kaupungissa. Niinpä demokraattisesti kaupunki äänesti asiasta. Äänestystilanne oli kuin jostain television kokoillan showsta, jossa pormestarin hehkutus oli jo Hitlermäistä (halutessasi voit myös laittaa minkä tahansa kotimaisen politiikon ennen vaaleja tähän) kansankiihotusta. Yhdessä voimme tehdä mitä vain. Miljardi on meidän kaikkien etu. Oli sitten kyseessä kauppiaan henki tai vaikkapa sakkaava vientimme.

Tampereen Työväen Teatterin Vanhan Naisen Vierailu on alunperin sveitsiläisen Friedrich Dürrenmattin vuonna 1956 kirjoittama näytelmä. Vaikka tarina on jo vuosikymmeniä vanha, niin keskiviikkona näimme, kuinka pelottavan ajankohtainen vierailu onkaan. Absurdi, hauska, outo eunukkeineen, jännittävä...

Ja Tuire Salenius loisti roolissaan. Rooli oli kuin hänelle tehty. Ja Karppaaja oli iloinen nähdessään ekaa kerran Tuiren lavalla. Jonkun näyttelijän minäkin sentään tiesin! Myös opettajan roolin tehnyt Mika Honkanen pastorisillimäisenä kielenlipojana ja Ilkka Koivula hermoheikkona Alfredina vetosivat Karppaajaan.

Pois kävellessäni päässäni soi Herreysin Diggi-loo diggi-ley:

”Där jag går i mina gyllne skor... ”